Haloo, täällä Ylläs

Mietin ensin otsikoksi "Ylläs, meillä on ongelma", mutta päädyin kuitenkin nykyiseen. Matkalla oli meinaan vähän ongelmia vuokra-auton starttimoottorin kanssa jossain Kemin-Tornion tienoilla. Huolimatta siitä, että ongelma ilmeni pahimpaan epävirka-aikaan la-illalla vähän ennen saunaa, ongelma kuitenkin ratkesi, eli täällä ollaan ja huomenna alkaa paluumatka. "Ylläs, meillä on ongelma" on tietenkin suora käännös kuuluisasta kuumatkan lausumasta "Houston, we have a problem". Kuten kaikki tietävät, se käännetään oikeasti "Hollola, meillä on ongelma".

Täällä on kolme päivää paahdettu rinnettä ylös-alas ja kyllä se alkaa vähän jo jaloissa painaakin. Tänään sentään oli jo lepopäivä, alkoi jalat olla aika makaroonilla. Paluumatkaan saa varata taas parisen päivää, kuten tullessakin. Katsotaan, saanko ja osaanko syöttää karttalinkin ajoreittiin. Matkan varrelta tuli mieleen lauluista ainakin "Danny-show tiellä Kälviän" (Freukkarit) ja "Jos tahdot mennä Ylivieskaan" (Rehupiiklesin San Fransisco-versiointi). Muita ei tule just mieleen, vaikka taatusti niitä Suomi-rockin helmiä lisääkin tienviitoista löytyisi. Kotona on tarkoitus olla perjantaina, Helsingin Vene-näyttelyn avajaispäivänä joskus viimeistään kuuden nurkilla.

Sääkatsaus

Sunnuntaina, joka oli ensimmäinen hiihtopäivä, aurinko paistoi hetken aikaa. Sitten ajautuivat pilvet peittäen Yllästunturin ja lopun aikaa sitten huipulla onkin oltu pilvessä. Huipulla on yleensä myös tuullut ja pyryttänyt, alarinteiden ollessa sentään tuulensuojassa. Lunta täällä on varmaan metrin verran ja pakkasta on ollut tarkastelujakson aikana aamun 15 asteesta päivän 10 celsiukseen. Turussa oli tänään aamulla Lasurin mukaan 15, eli vielä vähän kylmempää, täällä oli samaan aikaan vähän päälle 11. Äkäslompolon puoleiset rinteet jäivät lähes tutkimatta, pilvien maatessa alimmillaan ja tiiveimmillään maanantaina, joka oli vattrattu tois-puol-tunturia päiväksi. Tuulinen lumipyry yhdessä pilven rajoittamaan n 50 m näkyvyyteen teki hiihtämisestä lähinnä lyhyitä pyrähdyksiä, eikä hissejäkään juuri ollut käytössä. Ehkä ensi kerralla sitten.

Piti kyllä jättää loppukevennykset yhteen, muttaa olkoon vielä tämän kerran. Julli-baarissa oli meinaan hyvä ohje, eli baarin ollessa auki kahteen asti jos siinä kohtaa vielä ei mielestään ole saanut riittävästi juomista, niin baari katsoo, ettei ole yrittänyt tosissaan.

Matkalla pohjoiseen

"Mies kun tulee tiettyyn ikään, niin ei sillä pelaa mikään
Sen näkee naamasta, kun lakkaa saamasta"

Näin lauloi Junnu Vainio aikoinaan. Ihan sitten selvyyden vuoksi, tästä EI ole kyse enkä ole menossa poronsarviuutekaupoille. Ei lakkaamisesta eikä pelaamisesta. Kaamoshuikka kyllä kelpaisi. Lähdemme nimittäin tänään viikoksi Ylläkselle hiihtämään, tasa- ja ylämaan hiihtotyyleillä. Samalla on tarkoitus jatkaa voiteluun liittyvää tieteellistä tutkimusta, kuten jo viime blogissa mainitsin. Pyrin raportoimaan matkan kulusta tällä samalla asemapaikalla ensi viikon aikana. Jäätilanteen vuoksi matka pitää tehdä autolla, joten edessä on reilu 12 h ajorupeama. No, onneksi kuskejakin on useampi, joten jokaiselle napsahtaa vain 3-4 h ajonakki. Kuvapäivitykisäkin on vielä odotettavissa, ehkä vielä tänään.

Junnu Vainio on muuten mitä parhain sanoittaja, kuten alussa siteeratusta Matkalla Pohjoiseen -laulustakin huomaa. Kotkan poikana monet lauluista käsittelevät merta, saaristoa ja merenkulkua ja mies itsekin näyttää viiksineen jotenkin hylkeeltä, jolla on silmälasit. Hyljeaihetta Junnu onkin sivunnut laulussaaan Vanhoja poikia viiksekkäitä. Muita Meriaiheisia lauluja tulee mieleen Albatrossi, Salakuljettaja Laitinen ja Kotkan saaristoon sijoittuva Yksinäinen Saarnipuu. Monipuolinen Vainio on kuitenkin sanoittanut yli 2400 laulua ja on näin eräs Suomen tuotteliaimpia sanoittajia. Eikä toki sovi unohtaa Vainion mainioita Isojen Poikien Lauluja. Vainion diskografiaa tutkiessani löytyypä sieltä sellainenkin laulu kuin Ylläksellä soitto soi.