Rantatarkastus

Kapu kävi tarkastamassa veneen sisällä asti. Tulotarkastus Nannan kanssa heti reissusta tultua eli maanantaina 27.10. aamulla joskus puolilta päivin. Vähän kosteutta, mikä on normaalia ja sitä karkoitettu lämppärillä. Käyttöakku alle 12,0 V (11,98 V) ja sitä ladattu moottorilla. Sen verran alkaa olla kylmä, ettei moottori starttaa ilman lisäkaasua tyhjäkäynnillä. Jahkailtu maston laskun kanssa, Markus M. kävi venekylässä.

Satamassa Hirvensalo
Loki 13719,8
kone 89 h
2014:
535,4 mpk
75:45

Viikonloppu Lontoossa 23.-26.10.

Kapu sai ulosmaksun ja houkutteli Retarinkin viikonlopun viettoon Lontooseen. Sillä ajatuksella, että varustamo maksaa kotilennon ja silloin jää vain yhdeltä lento maksettavaksi. Majoitus kyllä pitää itse maksaa. Tosin kotilentokompensaatio riitti vain Lontooseen asti ja loput piti maksaa itse. Mikäs sitä ulosmaksu taskussa matkaillessa.

  Kapun matka Lontooseen oli siinä mielessä vaiherikas, että lento olikin Lontoon City kentälle Gatwickin sijasta. Naapuriyhtiö tosin olisi lentänyt Gatwickiinkin, mutta siihen ei tietenkään liput sopineet, väärä allianssi. Se tarkoitti Lontoon päässä vähän yli tunnin siirtymää eli ensin DLR-rautatietä Canary Wharfiin, siitä metrolla London Bridgelle ja sieltä Gatwickiin paikallisjunalla. Tiedä sitten, mitä viime hetken hinta olisi ollut Gatwickiin, toisaalta tulipa Lontoon sisäiset yhteydet tutuiksi. Ei sekään silti pientä eksymistä metroillessa estänyt, pikemmin päin vastoin. Gatwickiin päästiin, Retari oli paikalla ja vastassa ja taksilla suoraan Gainsborough Lodgeen.

Perjantai oli ensimmäinen varsinainen matkapäivä. Torstaina illallakin käytiin sen verran kylällä, että syötiin pizzat Horleyn italialaisravintolassa ja Peronit paikallisessa pubissa päälle. Oikein mukavia paikkoja molemmat.

Perjantaina aamulla päästiin liikkelle aamiaisen ja aamuviinin jälkeen eli puolilta päivin. Täyttä varmuutta ei kyllä ole, minkä aikavyöhykkeen. Turismikohteena oli Greenwich ja Cutty Sark-laiva. Matkan piti olla helppo, koska reitti noudatteli pitkälti kapun eilistä tuloreittiä Gatwickille. Horleystä junalla,  London Bridgessä vaihto metroon ja Canary Wharfista DLR:llä Greenwichiin. Noin siis teoriassa. Nyt kuitenkin teimmekin niin, että jäimme kyllä pois Canary Wharfissa, emme löytäneetkään DLR:n junaa ja päätimme kiertää Poplarin kautta. Poplarilla vielä lähdimme väärällä junalla, jäimme pois seuraavalla asemalla, joka tosin oli näköyhteyden päässä ja palasimme vaihteeksi Canary Wharfille. Viimein löytyi sekin juna, joka vei meidät Greenwichiin ja olimme kohteessa. Seikkaillessa tulee aina nälkä ja ensimmäiseksi nautimmekin Fish and Chipsit, kuten asiaan kuuluu. Gipsy Moth-ravintola näkyy kuvassa Cutty Sarkin kannelta kuvattuna.

  Ruokailun jälkeen tutustuimme Cutty Sarkiin, aika paljon on samanlainen kuin Pommern Maarianhaminassa. Cutty Sark on rakennettu 1869, Pommern 1903, Pommern 95 m ja Cutty 85. Pommern on nelimastoinen parkki ja Cutty Sark kolmimastoinen klipperi. Cutty Sark oli aikanaan nopeimpia teenkuljetuslaivoja, kuljettaen myös villaa ja lienee ollut Australian vehnäreitilläkin, kuten Pommern, joka myös tunnettiin nopeana. Kiinnostava museo kaikin puolin.

 

            
Toinen kohde Greenwichissä oli tietenkin 0-meridiaani, se, joka rajaa maapallon itä- ja länsipuolet. Kävelymatkaa tuli noin kilometrin verran, mutta iltapäivä oli jo pitkällä ja Kuninkaallinen Observatorio oli juuri sulkemassa oviaan. Hetken mietittiin, mitä tehdään, kun ei viitsisi tulla uudelleenkaan samaan paikkaan huomenna. Pienen etsiskelyn jälkeen löytyi meridiaanin pätkä myös museoalueen ulkopuolelta ja pakolliset itä-länsi - valokuvat saatiin otettua. Kun nähtävyydet oli katsastettu, lähdimme kävelemään metroasemalle, matkalla toki meridiaanioluet, Retari yhden, kapu kaks.

   

    Ilta alkoi pimetä ja matkaa jatkettiin vielä Thamesin yli kulkevalle köysiradalle -Emirates Air Line. Hämärtyvässä illassakin näköala oli aika komea. Perillekin päästiin ilman kummempia metroseikkailuja. Illalla poikettiin vielä katsomassa Piccadilly Cirkuksen iltavalaistus. Hienolta näytti, mutta valokuvaus ei oikein onnistunut. Pitkän päivän päätteeksi olimmekin aika valmiit menemään maate, matkalla otimme vielä London Bridgeltä mega-lihikset eli englantilaistyyppisen Diablo-piirakan ja hyvin tuli maha täyteen. Kotimatka venytettiin Gatwickin asemalle asti, koska ei tiedetty, että Horleyhin olisi pitänyt matkalla vaihtaa junaa. Ei meinannut likka päästää meitä pois, kun oli liput vain Horleyhin asti. Mahtoiko auttaa, kun alettiin hädissämme pälpättämään suomea. Kämpillä uni tuli melkein heti. Gatwickilta tultiin bussilla, joka oli vain 20 penceä taksia halvempi, mutta tarjosi jännitystä koko rahalla, kun ei pimeässä tunnettu reittiä eikä tiedetty, minne pysähtyy.

Lauantai-aamu mentiin samaa kaavaa kuin perjantaikin, eli aamupala ja -viini päälle. Ajoissa kuitenkin liikkeelle ja nyt junalla Victoria Stationille, samalle, jonne kapukin rantautui 30 v sitten Pariisista Interraililla. Vähän oli muuttunut enkä olisi enää samaksi tunnistanut, enkä miksikään muuksikaan. Vähän aikaa taas pyörittiin Victorialla ja päädyttiin matkaamaan kaksikerrosbussilla Oxford Streetille shoppailemaan. Oxfordia pitkin ja poikin käveltiinkin ja Aboriginaali-menetelmällä löytyi Desiqualikin melkein itsestään. Oikea reitti löytyi siis ihan vaan ajattelemalla, telepaattisesti. Converse-kaupassakin käytiin ja Selfridges-tavaratalossa, josta ei kyllä mitään meille löytynytkään. Vähän matkaa jatkettiin vielä Oxfordia ja sitten poikettiin välillä Peronille, Nellie Dean-pubiin. Sitten jatkettiin Piccadillylle ja otettiin pakolliset valokuvat eilisten epäonnistuneiden sijaan.

Dillyltä mentiin taas metrolla London Bridgelle ja käytiin sen verran rannassa kävelyllä, että saatiin kuvattua London ja Tower Bridget. HMS Belfastkin kuvattiin saman tien. Ilta-auringossa Towerin sillasta saatiinkin aika hyviä kuvia. London Bridge taas toi mieleen Myllysillan eikä siksi jäänyt epäselvää, miksi "London Bridge is falling down". Käveltiin hiljaksiin takaisin juna-asemalle ja käytiin vielä heittämässä yhdet oluet, tosin aika pitkään sai asemaa kiertää, mutta sitten kyllä pubikin oli aika viihtyisä. Kotikämpille palattiin Garwickin kautta, ei jaksettu alkaa junan vaihtoihin, että pääsee Horleyhin. Pimeässä kävely olikin aika jännää, samoin lentokentällä taas sai hakea oikeaa ovea ulos jonkun tovin. Päästiinpä kuitenkin, majoitukseen. 

Illalla käytiin vielä syömässä italialaisravintolassa ja palauttamassa lainaamamme korkkiruuvi. Kahdeksan maissa oli paikka viimeistä pöytää myöten täynnä, joten aperitiivioluille tiemme käy. Ensin meinattiin mennä the Foresteriin, mutta musiikki soi sen verran kovalla eikä ollut Peronia hanassa, joten takaisin tuttuun ja turvalliseen Airfieldiin, siihen meidän suosikki-vakkari-paikalliseen. Yksien jälkeen kävelimme il Sorrisoon ja otimme viherpippuripihvit, joka oli hyvää, vaan ei niin hyvää kuin Lazisen Rivierassa. Maha tuli täyteen eikä jälkkäri-Limoncellon päälle enää tarvittu iltaoluita, vaan mentiin suoraan nukkumaan.






Sunnuntai oli lähtöpäivä ja aamuviini jätettiin pois. Kympiltä saatiin kyyti Gatwickiin ja jätettiin matkakassit sinne ja mentiin junalla Brightoniin. Matkalla ihailtiin maisemia, perinteistä Englannin maaseutua. Brightonissa käveltiin rantaan ja Brighton Pierille ja sitten taas syötiin. Alkupaloiksi paikallista kalaa, oli hyvää, ja pääruokana paikallista makkaraa ja hyvää sekin oli. Olutta kyytipoikana. Kyllä oli kylläinen olo sen jälkeen. Kylläisinä sitten katsastimme Brighton Pierin huvipuiston ja ihailimme rantakallioita kauempana. Välissä pelattiin uhmapelejä, punnista ja penceistä eroon päästäksemme. Kunnon aallokkoakin kanaalissa riitti ja tyrskykuvia koetettiin ottaa. Sitten kulku käännettiin kohti haaremia.

Haaremi eli Royal Pavillion on Brightonissa oleva kuninkaallinen palatsi. Itämaiset vaikutteet tuovat mieleen haaremin. Linna on kapun sattumalta löytämä, kun oli Fingardilla Shorehamnissa, Brightonin vieressä ja kävi pyöräilemässä Brightonissa päin. Nyt siis käytiin uudelleen, mutta ei menty sisälle. Päivänvalossa näytti edelleen aika hienolta paikalta ja edelleen haaremivaikutelma ja tuhannen ja yhden yön satujen maailmasta tempaistulta. Valokuvattiin tämäkin. Sen jälkeen lähdettiin kävelemään ostoskujien kautta asemalle päin, matkalla vielä ihailtiin seinämaalauksia ja upeita olivatkin. Asemalla oli sen verran vaihtoaikaa, että juotiin Cappuchinot ja Limoncellot. Niitä odotellessa kapu huomasi junamme peruutetun, joten piti ottaa edellinen ja sitten tulikin melkein kiire. Junaan kuitenkin ehdittiin eikä kahvikaan polttanut kiireessä suuta.

 Gatwickillä pyörittiin taas ja haetiin laukut säilytyksestä. Tsekattiin itsemme koneeseen ja merimieskassi ruumaan, sitten mentiin lähtöoluille seuraamaan laskuja ja lähtöjä italialaisravintolan ikkunapöytään. Liikenne oli jatkuvaa ja nälkähän siinä istuskellessa sitten tuli, niinpä söimme viimeiset ateriamme tällä reissulla Britanniassa ja otimme oluet päälle. Viimein päästiin koneeseenkin, melkein tuli syömisen takia kiire, ja lennähdettiin koti-Suomeen. Vähän oli kuoppia matkalla ja retari nukkui melkein koko matkan, kuten asiaan kuuluu. Vantaalta vielä yöbussilla kotiin nukkumaan omaan sänkyyn.

Vaikkei reissu nyt ihan Italiaa vastannutkaan, oli se virkistävää vaihtelua.

Satamassa Hirvensalo
Loki 13719,8
kone 89 h
2014:
535,4 mpk
72:35