Meille se alkoi päivänpaisteessa Taalintehtaalla.
Hengailimme aamupäivän kylillä ja kaupoilla ja jatkoimme iltapäivällä
Helsingholmiin.
Perillä olimme kolmelta. Parin helllepäivän jälkeen satama oli
aivan täynnä ja Pikku Myy vei viimeisen paikan melkein nenämme edestä – niin
luulimme. Rantalaiturin päästä löytyi vähän vajaa(mittainen) paikka, johon
sivuparkkeerasimme. Yritimme ensin varsinaisen laiturin kiviarkkuun, mutta köli
kohtasi kallion ennen kuin keula laiturin. Toisessa laituripaikassakin köli oli
aika lähellä pohjaa, joka oli onneksi santaa tai savea. Sivuparkissa laituria
riitti vain osalle venettä tai syvyys ei riittänyt pidemmälle. Loppujen lopuksi
ihan kiva paikka ja palvelutkin lähellä.
Iltaa myöten tuuli voimistui ja alkoi keinuttaa veneitä
oikein kunnolla. Varsinkin niitä, jotka olivat laiturissa perä ankkurissa
suoraan vastatuuleen - kuten mekin luultavasti, jos olisimme saaneet sen ensin
tavoittelemamme paikan. Ja klo 23.30 tuli Myös Pikku Myy viereemme hakemaan
tuulen ja aallokon suojaa.
Saaren isäntäväen Alma-beagle vieraili omatoimisesti
veneessämme useaan otteeseen – aamulla vielä maatessa vain tassuttelu kuului
kannelta. Nanna sen sijaan sai nuhteet, kun juoksenteli vapaana Alman kaverina,
vaikkei olisi saanut.
Aika myöhään illalla satamaan tuli vielä pikkuinen äxä, 79
ehkä, joka ankkuroitui lahdelle, kun ei satamasta paikkaa löytynyt. Vähän
ankkuroitumisen jälkeen alkoi tuuli ja aallokko ja vähän jännäsimme, pitääkö
ankkuri. Pitihän se ja äxä oli ankkurissa vielä aamullakin, vaikka ryökytys
olikin varmasti melkoista. Itsekseni kyllä aprikoin, mikseivät menneet vaikka
läheiseen Hamnholmin suojaiseen poukamaan ankkuriin keikkumisen sijaan.
Satamassa Helsingholm
11,5 mpk, koneella 2 h 30’
2008: 898,8 mpk
Kone 111 h 10’
Loki 11615,9
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti