(Työ)Päivien välillä välipäiviä - SINISELLÄ POHJALLA

Pohja on sitten maalattu, se on sininen. Akselin uusi stefa on paikallaan, mutta laippa on vielä kiristämättä, toinen uusi jäi varalle, pitäisiköhän sekin naputtaa paikalleen. Uudet löytyivät Mepra-tuotteesta, samalla tuli ostettua uusi sinkki akseliin. Eli pikku hiljaa alkaa olla vesillelaskuvalmis. Hellekin alkaa jo pikkuhiljaa helpottaa. Muuten onkin ollut välillä hiljaisempia päiviä, eilinen meni lähinnä sukuloidessa ja shoppaillessa-omalla kohdalla shoppailu jäi veneen uuden akun vaihtamiseen; vanha takaisin Hong Kongiin, rahat takaisin (80 €) ja uusi samanlainen Motonetistä (109 €) eri tarroilla vaihdossa. Nähtäväksi jää, toimiiko ja miten toimii. Ensin pitäisi kuitenkin varmistaa nykyinen lataus ja vaatiiko lisälatinkia. Niin ja samaan kauppaan piti ostaa uusi 12A akkulaturi, jolla saa latailtua verkkovirralla akkuja kotona tai varastolla. Veneen laturikin kyllä sai ladattua vanhan starttiakun ihan ok, mutta uuteen Honkkarin 100 Ah akkuun ei saatu eloa, ei uudella eikä vanhalla laturilla. Koska uusi akku on vähän isompi kuin vanha, pitää akkukoteloa vähän muuttaa ja samoin akkukaapelointia. Niin ja sitten lopuksi asentaa uudet mittarit vielä paikalleen. Perjantaina 21.5. veneellä tuli laiteltua sinkkejä ja akselia ja maalatut punkkavanerit paikalleen. Mantookitolpat on paikoillaan, mutta vaijerit puuttuvat vielä. Torstaina 20.5. meni koko päivä pohjan maalaamisessa, vaikka olin alueella jo ennen puolta päivää. Niin no, olinhan sitten jo kotonakin vähän kuuden jälkeen ja juoskentelin jäätyneitä pohjanmaalauskaljoja. SB-puolella on nyt sitten vanha puolikova Blakesin sininen ja PB-puolella Hempelsin kokonaan kova sininen. Tassun (venepukin) alta on vielä maalaamatta ja kölin pohjaan tuleva punainen hainestomaali. Onhan keskitetty yksiväriratkaisu kyllä siistimpi kuin monivärinen paikkamaalausversio. Johan sille kalatkin nauraa - toisaalta, eipä ole vielä yksikään tullut aukomaan leukojaan eikä pinnan alta ole kuultu hiljaista hihittelyä tai hillittömiä naurunpurskahduksia. Näyttäisi siltä, että riittää, kun maalaa uudelleen joka kolmas vuosi ja välivuosina paikkaamaalaa pahimmat kohdat, tämän toimivuuttahan kokeiltiin jo Baloossa.

Lomareissu TJ 12, ensi viikolla ollaan pajakurssilla Västankvarnissa (=jumalan selän takana jossain Inkoossa) joten varusteluviikoksi jää seuraava viikko ja samalla viikolla onkin sitten lähtö lauantaina. Sen tarkempaa reititystä ei ole tehty, mutta jos nyt ekana päivänä ehtii Kihdin reunamilla, niin ok. Seuraavana päivänä voisi ehtiä jonnekin Banö ön nurkille, sitä seuraavana Kongon puolivälille ja siitä Käringsundiin. Sen jälkeen alkaisi ylitysikkunan kärkkyminen ja sen jälkeen pikku hiljaa valuminen kohti Tukholmaa, josta tulee vielä Jenni kyytiin. Jennille on laivalla paikat 18.6. ja Vickanin -HKK kruununprinsessa Victoria- häät pidetään 19.6. eli odotettavissa on kovat hulinat Stokiksessa samaan aikaan. Oma saapumisemme Tukholmaan ajoittuneen kuitenkin muutamia päiviä aikaisempaan, siltikin vähän jännittää, miten Wasahamnista tai Navigationssällskapetilta oikein löytyy tilaa. Juhlan kunniaksi Tukkisaaressa hengataan muutamia päiviä ja siitä alkaa hidas valuminen takaisin kotimaahan, Sandhamnin kautta Tukholman ulompaa saaristoa pitkin. Ja Kongoa vartenkin pitää jättää muutama päivä.

Selkähän siinä sitten pääsi palamaan

Tänään päästiin veneellä taas himpun verran etiäpäin, kun paapuurin kylki tuli pestyä ja vahattua. Akselin irroitus on vähän vielä kesken, mutta en viittinyt jättää Nannaa alas yksin, joten pesin kylkeä. Mikäpä sortsikelissä ja sortseissa oli pestessä ja niskansahan siinä sitten palamaan sai. Ennen kuin veneelle asti päästiin, niin pari tuntia meni taas ajellessa ympäri kyliä tavaroiden perässä. No, nyt on sitten uusi akku veneellä ja avotilassa on klaffipöytä ja veneenpesuaineita on pari pulloa lisää, niin että on se ihme, jos ei tule puhdasta jälkeä. Avotilan pöytä piti vastaanotto-tarkastaa, mutta kyllä olut maistuu paremmalta, kun vene on vedessä. Huomenna peli jatkuu toisen puolen pesemisellä, sitten onkin enää pohjamaalaus jäljellä ennen veillelaskua. LomaTJ 18 ja pienet mahdollisuudet saada venettä veteen ja varustelluksi sitä ennen vielä on. Esterikin lupaa hyviä pesusäitä, joten miksikäs ei. Vene veteen loppuviikosta ja viimeisellä viikolla mastoa pystyyn ja varustetta paikalleen. Kunhan kyljet on vahattu, niin on aika käydä akselin kimppuun, stefa nimittäin on syytä vaihtaa ennen vesille laskua. Maalamista voi siirtää vähän, se kun ei onneksi ole mikään suuritöinen urakka.  

Näin se homma etenee

Veneiden kunnostusrinramalla on edistytty. Annukan vahvistamana olimme perjantaina pesupuuhissa emäaluksella (=Philomena) ja viikonloppuna myös Laser saatiin vihdoinkin reerattua, eli sitloodan pohja sai uutta lasikuitua. Enää puuttuu topcoat ja liukueste, niin alkaa olla valmis. Laserilla, Signorina Scuffiare, on takanaan nyt kolmen vuoden 'telakointijakso'. Saman verran on siitä, kun viimeksi on Laserilla tullut ajeltua. Luultavasti joskus 2006 keskiviikkokisoissa. Istumalaatikon 'jalanjälki' on vanhempaa perua, mutta ensimmäinen korjausyritys ei oikein onnistunut, vaan on luultavasti syypäänä nyt havaittuun delaminoitumiseen. No, nyt on uutta lasikuitua ja hartsia pari kerrosta lisää lodjun pohjalla ja paatti tulossa takaisin Tepsiin vielä kevään aikana. Tositoimiin päästään luultavasti kuitenkin vasta myöhemmin kesällä, kesäkuussa kalenterissa on kesälomapurjehdus Ruotsinmaalle.

Lomareissu-TJ on 19. Ennen vesillelaskua pitäisi vielä pestä ja vahata kyljet ja maalata pohja. Sen jälkeen on vielä varustelu, jonka suurimpana työvaiheena on aina yhtä jännittävä maston nosto. Toki voi osan varustelua tehdä vielä reissun päälläkin ja todennäköisesti tehdäänkin. Matkan teon kannalta olisi kuitenkin mukavampaa, jos suurin osa mittareista ja tavaroista olisi paikallaan ja toiminnassa. Jatkuvaa pientä laittoa ja virittelyähän tuo veneily ja purjehdus pohjimmiltaan on. Lomareissun määränpäänä on tänä vuonna Tukholma ja Ruotsin puoleinen saaristo ja tarkoitus on, että Tukkisaaressa vietetään muutama päivä tutustuen rauhassa kaupunkiin. Oletettu satama on Wasahamnen (http://www.wasahamnen.se), joka sijaitsee aivan keskustassa, kävelymatkan päässä Gamla Stanista ja näköetäisyydellä Wasa-museosta ja Gröna Lundin tivolista. Skanssenkin on kävelymatkan päässä. Suunnitelmiin kuuluu, että Jenni täydentää miehitystä Tukholmassa ja tulee laivalla perässä sinne. Menomatkalla on tarkoitus mennä Eckeröstä yli ja kiertää Ahvenanmaa pohjosesta ja paluumatka Maarianhaminan kautta. Tukholman saaristoa kierretään mennen tullen ja pyrkimyksenä on välttää kovin pitkiä päivämatkoja. Takaisin ollaan joskus heinäkuun alussa. Hiukan tekisin mieli käydä kääntymässä Mälarenin puolella, sanotaan vaikka nyt Sigtunassa. Tosin sinne meneminen tietäisi jo aikamoista moottorimaratonia välillä, Mälarenin puolella suntit ovat kapeita, mutta olisihan se hienoa ajella Tukholman läpi omalla veneellä. Saa nähdä sitten, minne tuuli tänä kesänä kuljettaa.

TAUTI KAATAA

Ekaa kertaa veneellä ja kädet kainaloja myöten jäteöljyssä pilssin pesun jäljellä. Työthän siis piti alkaa jo viimeistäs maanantaina, vaan eipä alkaneetkaan, kun iski pipi, eli mikälie vatsatauti. Jätän banaaliteetit sikseen enkä sen enempää mene yksityskohtiin, mutta jokainen voi omassa kammiossa koepieraista helpotuksesta, jos on tämänkin taudin onnistunut karttamaan. Veneellä siis tänään alkuverryttelynä turkin pesua ja lopuksi pilssien putsausta. Konehuoneen pilssiin oli päässyt jonkin verran öljyä, jonka pois saaminen oli oma taiteensa sinänsä. Muuten aika meni hengaillessa ja kyllähän tässä auringonpaisteessa kelpasi sitlodjussa chillailla, mitä nyt kaljat unohtui kauppaan ja vaikka terassi olikin auki, niin aika meni töitten merkeissä. Olis se kaljakin maistunut, vaan kun aikamerkki tuli ennen Ruissalon siltaa, niin sekin sitten jäi. Huomenna jatkuu, kun näyttää ulkolämpömittari vielä 12,2 astetta näin iltasellakin.

Niin ja otsikosta sen verran, tauti kaataa, sehän on siis Y niinkuin Yrjö morsetuksella, eli taa ti taa taa. Tämänhän kaikki Laivaston käyneet oivalsivat varmasti selittelemättäkin.  

. . . lumi suli puli puli

Taas uusi ennätys - entistäkin pidempi päivitysväli, eli kuukausi ja 11 päivää. Tästä ei pitäisi enää päästä yli, koska kevätkunnostuskausi on alkanut. Toissa päivänä nimittäin saatiin viimeinkin pressut pois veneen päältä ja päälle ekat sitlåådakaljat. Tästä se nyt sitten alkaa. Valokuvatkin seuraa perästä, mutta tähän hätään ei sattunut kameraa mukaan.

Ja sitten taas asiaan, eli sääkatsaus ja kuukauden tärkeimmät tapahtumat. Maaliskuun lopussa kääntyi pakkanen viimein plussan puolelle ja 28.3. lukee lokikirjassa lumikinosten tapposade, mitä oli kyllä jo odotettukin. Lumen sulamisen seurauksena pihalle muodostui muutaman tuuman jääkerros, kun sulamisvedet jäätyivät yöpakkasissa. Päivällä sulaa ja yöllä jäätyy, jee. Talven vedellessä jo viimeisiään satoi iloksemme vielä vähän räntää kuun viimeisenä päivänä. Vastapainoksi saatiin uutta iloa tilaajalahjaksi saadusta sääasemasta, joka näyttää terassin lämpötilan ja kertoo tulevan sään. Ennusteen todenperäisyyttä ei vielä ole sen tarkemmin testattu.

Entä huhtikuu ? Huhtikuu on kuukausista julmin. Jäiden seuranta pursiksella jäänyt vähemmälle huomiolle, mutta yhtenä päivänä oli ajojäätä ja seuraavana sitten olikin jo ranta avoin. Viikon päästä nähtiin ensimmäiset veneet jo laitureissa. Sää on muuten vaihdellut pilvipoudan ja aurinkoisen sään välillä, mitä nyt on koleaa pidellyt. Pojat olivat viimeistä kertaa rinteessä aprillipäivänä 1.4., palatessa satoi jo vettä. Pääsiäisenä Jyllissä käydessä vesisade söi Turussa viimeisetkin kinokset eivätkä jäljelle jääneet kuin sitkeimmät lumikasat. Ennakko-odotuksista ja naapurin ennustuksista huolimatta Vappu-kuohareita ei saatu jäähdytettyä omassa hangessa. Päivälämpötilat alkaneet pikkuhiljaa alkaa plussalla ja aamullakin on enää harvemmin pakkasen puolella. Puolikuussa (13.4.) oli köydenpesuviikonloppu ja ulkolämpö silloin 7,2 - 14,6 astetta. Seuraavana aamuna olikin sitten jo pakkasen puolella. Maailmallakin tapahtui, kun Islannin tulivuoresta pääsi tuhkapilvi karkuun ja koko Euroopan lentoliikenne oli topissa. Suomessa seurannaisvaikutuksena saamme kuulemma kärsiä kylmästä kesästä (toimi Wallas, TOIMI), mitä kautta asialla myös yhteys purjehdukseen. 17.-18.4. kovia sadepäiviä ja koleaakin oli, ulkolämpö jossain 1,5-2,5 asteessa. Vaan eipä hätää, sadepäivien ratoksi ostettiin Blue-Ray-kotiteatteri Varustamon toimesta. (kyllä kelpaa nyt katella Uutisvuotoa ja Frasieria). 2009 pressunpoisto 13.4. eli jäljessä ollaan. Kun lomareissun alkuun on enää kuusi viikkoa, taitaa tulla hoppu. Huhtikuun lopuilla, 23.4. saatiin vielä takatalvea, kun lunta pukkaa taivaalta. Pressun laskua siirrettiin edelleen. Aivan kuun lopussa päällikkö kävi Laivastossa kertaamassa kaluston mereen, samaan aikaan kun koko kaupunki jännitti jääkiekon Suomen mestaruutta TPS:n ja HPK:n välillä. Tulihan se Poika kotiin, vaikka Annukka meinasikin jo vähän riemastua. Konemestarikoulussa käyty Wärtsilässä ensin haalaamassa ja sitten ajamassa simulaattorilla konehuonetta. Varustelukin saatu alulle, kun on ostettu karbidihakoja ja raketteja ja Lasurin piikkiin PA ja akkumittarit. Vappuna alkoi Laseri reeraaminen ja hirvitys, kun tuhon koko laajuus paljastui. Hionta onnistui kuitenkin hyvin ja pahimmat lasikuituallergiatkin kutinoineen vältettiin pulahtamalla jokeen Jyllissä. Vappumarssi ja kulkue jäi tänäkin vuonna ennakkosuunnitelmista huolimatta pitämättä. Ensi vuonna ja vielä kovemmalla uholla ! Toukokuu alkanut koleahkona, 3.5. min/max mittari yläkerrassa näytti -1,9-6,1 astetta, aamulla 2,8 astetta. Suuri päivä koitti viimeinkin, kun pressu otettiin alas, viimeinkin. Seuraavana päivänä maalattiin punkanpohjia ja hanskalokeron listoja varastolla.