Suuret purjeet lähtivät ja me tulimme ilman konetta kotilaituriin. Siinä päivä kaikessa lyhykäisyydessään. Krampista lähdettiin puolen päivän aikoihin. Kapu ajeli soutupaatilla kassit veneelle, muut kapusivat mäen yli jalan. Suunnitelmana oli siis hinata soutupaatilla Philomena yhteysaluslaituriin, viedä soutupaatti paikalleen ja jatkaa siitä purjeilla Ruissaloon. Sekään ei sitten mennyt ihan niin kuin piti. Mammanranta oli tyyni vielä lähtiessä, mutta puolimatkassa, Nurmin laiturin kohdalla tai vähän ennen, tuuli alkoi puhaltaa yhteysaluslaiturilta päin eikä soutupaatti jaksanut enää pitää niin suurta tuulipintaa oikealla suunnalla, vaan pikku hiljaa ajauduttiin melkein rantaan. Syynä oli myös se, että Philomena oli sivuhinauksessa ja aika edestä, mikä sekin käänsi keulaa rantaan päin. Vaihdettiin Ville ruoriin ja Kapu-Anssi Redarin kanssa vetämään venettä keulaköysillä. Muuten meni hyvin, paitsi ettei soutupaattiin saa oikein kunnolla hinausköysiä kiinni ja niin nytkin Annukka piti kiinni köysistä kun Anssi veti venettä hiljaa kohti Hankan laituria. Taas päästiin puoli väliin tai vähän yli, eli seuraavan laiturin kohdalle, kun tuulipinta edelleen veteli venettä mutkittelemaan ja tällä kertaa uhkasi Aaslan ranta veneen köliä [Myös keulaa, eipäs vähätellä ö. Philomena]. Muutettiin suunnitelmaa siten, että ajetaan Philomena Konstan laituriin ja siitä soutupaatti rantaan ja menoksi, mutta tuuli painoi taas ohi, joten seuraavaksi tähdättiin takaisin mammanrantaan. Puolisen tuntia saatiin ehkä kulumaan, varmaan enemmänkin -kukaan ei tietttykään huomannut katsoa kelloa, kun lähdettiin- ja oltiin taas alkupisteessä, nyt tosin kylkiparkissa.
Hinausepisodin aikana oli muutamankin kerran aika tiukat paikat ja kipparikin taisi pari kertaa tiuskasta vähän turhan kovalla äänellä käskyjä. Ei tietenkään asiat huutamalla paremmin perille mene, mutta kun alkaa itselläkin mennä pinna kireälle siinä mielessä, että mitekähän tässä käy, niin siinä voi tietty vähän äänikin kohota. Omasta mielestään sitä ainoastaan yrittää sanoa asiat määrätietoisen tiukalla äänenesävyllä, että asiat tapahtuisivat ripeästi ilman mutinoita tai sähellystä. Tiukassa paikassa kun ei välttämättä ole aikaa selittää asioita toiseen kertaan. Itse ei myöskään voi olla joka paikassa yhtä aikaa. Etukäteen harjoittelemalla ei tarvitse tositilanteessa kysellä mitä tehdään, mutta tässäkin oli taas tilanne, jota voi olla vaikeampi etkäteen harjoitella. Hinausta kyllä, mutta muuten olosuhteet muuttuivat siinä määrin, että aika vaikeaa harjoitella vastaavasti vaihtelevissa olosuhteissa. Myös muutamiin puutteisiin täytyy tehdä korjauksia, kuten hinauskoukku soutupaattiin tai jokin muu kiinteä ratkaisu hinausta varten. Eri asia on, mitä järkeä yleensäkään koko hinauksessa on, parempi ratkaisu voisi olla varasuunnitelma soutupaatin siirtämiseen eri rantojen välillä. Äkkiä tulee mieleen vaikka kumiveneellä takaisin rantaan, jos kone vielä joskus oikuttelee eikä päästä Philomenalla koneen kanssa hakemaan rantapartiota.
Loppumatka olikin sitten jo vähän rauhallisempi. Salmin Timpan poika kyseli, josko voi olla avuksi. Saatiin soutupaatti takaisin Hankan puolella ja viejät takaisin Philomenaan. Lisäksi saatiin hinausapua, että päästiin irti laiturista. Olisi varmaan päästy pelkällä riuskalla potkullakin, mutta ei enää huvittanut kokeilla, kun voi ottaa varman päällekin. Päätettiin ottaa loppumatka rauhallisesti ja nostettiin vain etuseili. Ensin oltiin taas Krampin takana suojassa, mutta Itä-Krampissa alkoi vauhtia olla jo kolme-neljä solmua. Airistolle tultaessa ei kuitenkaan tuulta tuntunut, tai todennäköisesti olimme vain edelleen Krampin suojassa, joten päätimme nostaa isonkin. Vähän vauhtia ja keula tuuleen niin, että saadaan isokin ylös - juu, ei mitään reivejä, kun on ahterstuuli kerran. Nyt saatiin vauhtiakin jo ihan toiseen malliin ja jo vähän ennen puolivälin tutkamerkkiä härnättiin seittämän solmun rajaa molemmin puolin, vähän ennen Rajakaria aallot olivat sopivat ja ensin pari kertaa 7,8 ja sitten 7,9 ennen kuin saatiin kunnon puuska yhdessä sopivan aallon kanssa ja mittari näytti 8,2 solmua. Eipä hassumpaa, mihin sitä moottoria edes tarvitaan, sillä ei ainkaan pääse näin kovaa. Pian oltiin jo Kuuvannokan kohdalla ja vastaan alkoivat tulla Talkkareiden (=Tall Ships Regatta) yleisöveneet, Ukko-Pekat ja Rudolphinat sun muut. Vähän alkoi jänniittä, millainen liikenne viimeiselle mailille tulisi ja miten selvittäisiin ilman konetta ja sanottaisiinko viimeinen sana merioikeudessa. Tässä vaihessa olisi se VHF ollut kova sana laittaa päälle, mutta kun ekat patterit loppuivat jo alkumatkasta ja toisetkin olivat mystisesti tyhjentyneet, niin ei sitten. Kai ne väistää, jos eivät niin ovat vähän tyhmiä tai jotain.
Ison-Pukin takana olikin jo aika paljon veneitä vastassa lähteviä tuulennaukujia, Tepsin puolella onneksi vähän vähemmän. Rannassa kylläkin senkin edestä. Sopivalla sivumyötäisellä ajelimme aallon murtajan edustalle ja laskimme ison alas ja jatkoimme pelkällä kakkos-genoalla laituriin. Ennen ison laskua oli vielä varoitettu huoltista, nyt tullaan ja kovaa. Ja aika kova vauhti olikin vielä kun tultiin altaaseen, joten oli pakko ottaa ajoissa etuseilikin alas. Vanhalla vauhdilla oman paikan kohdalle, mutta koska vauhtia oli vieläkin ihan liikaa, piti vieläkin hidastaa ja koukata vähän rannan kautta, ehkä veneenmitta oman paikan alle. Kun molemmat viereiset paikat olivat tyhjinä, ei tarvinnut edes "tähdätä halvempaan", vaan saattoi tähdätä omaa ruutuun. Loppujen lopuksi vauhti loppui vähän kesken, mutta keula saatiin omaan väliin ja siitä tolpasta vauhtia antamalla saatiin vene kiinni laituriin ja tolppiin, Huoltiksen poikakin kävi trossipoikana, mutta koska homma oli hanskassa, niin palasi omiin hommiinsa. Ja kiinnitysköydet oli siis laitettu jo aikaisemmin ja tais olla fendaritkin jo valmiina kannelle laitettuna vaan ei kyljillä.
Redari: "Se on helppoa, kun sen osaa", mikä tarkoittaa, että jollapurjehtijat osaavat ajaa veneensä laituriin purjeillakin. Vähän naapuriveneistä kateltiin ja jotkut osasivat tulla apuunkin, mutta toppasimme sittenkin ajoissa tolppien väliin, niin oli helpompi laittaa köydet kiinni.
Moottorin tutkiminen alkaa myöhemmin, ensin sähkösulkeiset ja sitten polttoaineongelmat.
Laiturissa Ruissalo
Matka 10,3
Trippi 22,6
Koneella -
Loki 13170,3
2011 411,1
2011 411,1
Koneella 62h45'
